Kuoriaistoukkien yleishoito-ohje

Millaista hoitoa kovakuoriaisen toukka tarvitsee?

Toukkien hoito on kohtalaisen simppeliä; mitä vähemmän niitä häiritään, sitä parempi. Toukkia ei tarvitse käsitellä mitenkään muutoin kuin ylläpitämällä sopivia elinolosuhteita. Jos toukkiin tarvitsee koskea, on hyvä käyttää esim. kertakäyttöhansikkaita, jotta toukat eivät altistu ihmisihon rasvoille tai muille kemikaaleille. Muista varoa toukkien leukoja - ne purevat napakasti!

Toukka kaipaa kasvaakseen kolmea asiaa; lahoa lehtipuuta, lahoa lehtipuiden lehteä ja kosteutta. Näiden miksausta kutsutaan substraatiksi.

Substraatti ja sen hankkiminen

Substraattia voi hyvin kerätä itse metsästä, kunhan varmistuu, ettei keruupaikan lähellä kasva havupuita. Havunneulaset voivat olla syötynä hengenvaarallisia toukille ja havupuiden pihka voi aiheuttaa takertumista, joka on myöskin hengenvaarallista toukalle. Jo yksi havunneulanen voi aiheuttaa toukan kuoleman.

Suomalaisista lehtipuista substraatiksi toukille sopivat varsin hyvin tammi, koivu sekä harvinaisempi pyökki. Myös haapa toiminee. Laho lehtipuu on silloin sopivan lahoa, kun puu hajoaa pieniksi osiksi käsin kevyesti sormin repimällä - tämä tarkoittaa, että puussa elävä valkolahottajasieni on ehtinyt kasvaa riittävästi. Lehdistä parhainta ravintoa ovat vähintään yhden talven yli lahonneet lehdet. Kevät onkin parasta aikaa substraatin keräämiseen, sillä aluskasvillisuus ei ole vielä peittänyt näkyvyyttä ja edellisvuoden lehdet eivät ole vielä täysin hävinneet! Kerätty substraatti on hyvä vielä pakastaa tai uunittaa ennen sen antamista toukille, jotta mahdolliset substraatin mukana tulleet "salamatkustajat" (tai ainakin suurin osa niistä) kuolevat.

Substraattia voi myös ostaa valmiina kaupasta. Kauppanimi laholle lehdelle ja puulle on Beetlefix 1 & 2. Valtaosa kukkakuoriaisen toukista kukoistaa kun lehden ja lahopuun sekoitussuhde on 1:1 tai 2:1, mutta substraatin sekoitussuhde kannattaa tarkistaa aina vielä lajikohtaisista hoito-ohjeista.

Substraatin kosteudesta tulee huolehtia tarkoin, sillä toukka saa tarvitsemansa veden suoraan pohjasta. Substraatti on sopivan kosteaa silloin kun sitä puristamalla siitä ei tipu vettä, mutta se silti pysyy koossa. Toukkalaatikkoa on hyvä hoitaa sumuttelemalla aina tarvittaessa.

Kun toukat ovat syöneet substraattia, se muuttuu tasaisen ruskeaksi ja "pellettimäiseksi". Kun substraatti alkaa olla kauttaaltaan syötyä, kannattaa 2/3 substraatista vaihtaa uuteen. Osan vanhasta, syödystä substraatista voi huoletta jättää toukille, sillä se sisältää hyvänlaatuisia bakteereja, joista on toukille hyötyä. Tässä tapauksessa liika puhtaus ei ole siis hyvästä!

Flake Soil?

Lisäravinteet toukille?

Toukat eivät tarvitse mitään muuta kuin lahoa puuta ja lehteä kasvaakseen terveinä ja onnellisina, mutta myös lisäravinteiden antaminen on mahdollista. Esimerkiksi gammarus-katkojen tai korkeaproteiinisen kalanruoan lisääminen substraatin sekaan saattaa auttaa toukkia kasvamaan isommiksi aikuisiksi. Korkeaproteiininen ruoka saa toukan rasvavarastot kasvamaan suuremmiksi ja tätä kautta lisäävät myös aikuisen kuoriaisen kokoa.

Kuinka monta toukkaa yhteen toukkalaatikkoon?

Toukkien kasvatukseen käy loistavaksi esimerkiksi vähintään 10 cm syvä faunaboksi, karkkilaatikko tai muovilaatikko, johon on lisätty happireikiä. Kasvatuslaatikko valitaan kuoriaisen lajikohtaisen koon ja toukkien määrän mukaan, sillä toukkien koossa on paljon eroja. Esimerkiksi n. kymmenen litran saaviin mahtuu L3 vaiheen MTU-toukkia vain 4-5, siinä missä smaragdin toukkia mahtuu samaan tilaan useita kymmeniä! Onneksi toukka usein ilmoittaa milloin on liian ahdasta kaivautumalla kohti substraatin pintaa, siinä missä silloin kun toukalla on kaikki hyvin, se viihtyy useimmiten asumuksen pohjalla omissa oloissaan.

Joidenkin lajien toukkien kesken voi esiintyä kannibalismia, eli toukat voivat syödä toisiaan. Tätä voi tapahtua varsinkin silloin, jos tilaa on liian vähän tai ruokaa ei ole tarpeeksi. Tilanteen voi ratkaista asuttamalla joka toukan omaan asumukseensa, esimerkiksi rei'itettyihin muovirasioihin.

Toukan kehityksen vaiheet ja elämä toukkalaatikossa

Toukan kehityksen kaari on seuraavanlainen: muna, L1-vaihe, L2-vaihe, L3-vaihe, kotelo, aikuinen. Naaras munii munansa usein terraarion pohjalle syvälle substraatin sekaan, tosin tässäkin on lajikohtaisia eroja. Toukat ovat kuoriutuessaan L1-vaiheisia ja hyvin pieniä. Toukka syö substraattia ja lihoo, kunnes se luo nahkansa siirtyäkseen L2-vaiheeseen. L2-vaiheessa sama toistuu, kunnes toukka siirtyy L3-vaiheeseen.

L3-vaiheessa toukka on jo huomattavasti suurempi. Kun koteloitumisen aika lähestyy, toukka muuttuu kellertäväksi. Kotelon tekemiseen käytettävä taktiikka vaihtelee lajeittain. Useimmiten kotelo löytyy substraatin seasta. Kotelo on ovaalin mallinen "muna", joka on tehty substraatista. Jotkut lajit haluavat tehdä kotelon lannastaan mahdollisimman lähelle pintaa ja jotkut substraatista tai vasten asumuksen seinää.

Koteloa ei saa liikutella paljoa tai kohdella kovakouraisesti. Liika liikuttelu voi aiheuttaa häiriöitä kuoriaisen normaaliin kehitykseen, jolloin esimerkiksi kuoriaisen peitinsiivet saattavat jäädä kokonaan kehittymättä. Jos kuitenkin toukkaboksista kotelon löytää, sen voi varovasti siirtää pienempään rasiaan, missä sen voi peittää ohuella kerroksella substraattia jolloin muut toukat eivät möyri koteloa rikki. Muista laittaa happireiät myös kotelorasiaan! Kotelo on hyvä asetella samoin päin kuin se löydettäessä on ollut. Kosteutta kannattaa ylläpitää samoin kuin toukkavaiheessa, eli pidä olosuhteet samanlaisena koko ajan.

Koteloitunut toukka muodostaa itselleen pupan. Pupa on ohut kuori, joka ulkoisesti muistuttaa hiukan alienia ja toisaalta taas tulevaa aikuista kuoriaista. Kun kuoriainen on täysin kehittynyt, se murtaa pupansa ja ikään kuin "luo nahkansa", mutta saattaa jäädä vielä useaksi viikoksi koteloon lepäämään ns. "inaktiiviseen" vaiheeseen. Tämä ei ole vaarallista, vaan kuoriaisen normaaliin elämänkiertoon kuuluva vaihe. Tärkeää on edelleen ylläpitää sopivaa kosteutta, että kotelo ei pääse kuivumaan kovaksi koppuraksi mutta ei myöskään kastumaan niin märäksi että se homehtuu tai sortuu. Kun aika on oikea, kuoriainen kömpii ulos kotelostaan ja on heti valmis aikuisuuden mukanaan tuomiin haasteisiin!

Toukka käyttäytyy oudosti... Mikä neuvoksi?

Joskus toukka voi käyttäytyä oudosti, ja silloin tulee reagoida pian. Jos toukka möyrii substraatin päällä niin jokin on pahasti vialla! Silloin pitää pikaisesti tarkastaa, onko syötävää tarpeeksi, onko toukalla ahdasta eli onko toukkia yhdessä astiassa liikaa, onko substraatti liian kosteaa tai liian kuivaa, onko kenties kylmä tai kuuma (sopiva lämpötila on normaali huonelämpötila 18-24) vai onko kyseessä liian tiivistä astiasta johtuva hapenpuute. Näiden muuttujien tarkistaminen useimmiten ratkaisee ongelman ja toukka kaivautuu takaisin kohti pohjaa.

Toukkani on kuollut!

Joskus toukka voi löytyä toukkalaatikosta kuolleena. Yhdestä kuolleesta toukasta ei välttämättä kannata huolestua, sillä harvoin joka toukka selviää munasta aikuiseksi saakka, mutta jos toukkia on kuollut useampia, kannattaa toukkien elinolosuhteet tarkistaa. Ovatko kosteus ja lämpötila kunnossa? Onko happea riittävästi? Onko toukkia liikaa samassa astiassa? Onhan ruokaa riittävästi? Onko toukkia häiritty/stressattu liikaa esim. möyrimällä toukkalaatikkoa?

Toukkani on kadonnut!

Jos toukka on kadonnut eikä sen ruumista löydy, toukka on luultavasti jo kuollut aiemmin. Toukkien kudokset ovat pehmeitä ja hajoavat nopeasti, jonka seurauksena toukka voi "kadota".